Tie taiteilijaksi

Kimmo Takarautio

Ennen taiteilijaksi heittäytymistään Takarautio ehti työskennellä muun muassa rakennusmiehenä etsien itselleen sopivinta alaa, mutta ei onnistunut sellaista löytämään.

”Olen syntymästäni asti piirrellyt joka paikkaan. Se oli sellainen tapa, jota en itse oikeastaan edes tiedostanut. Vaikka koulutodistuksessakin kuvaamataito oli aina kymppi, en osannut ajatella, että siitä voisi tulla minulle ammatti”, Kimmo pohdiskelee. Kimmoke tuli lopulta ulkopuolelta. Taiteilijan ura alkoi hahmottua vuonna 1992, kun kaverit äkkäsivät Kimmon seinilleen maalaamat julisteet. ”Kaverit yllyttivät hankkimaan kynäruiskun vakuuttuneina siitä, että minulla olisi kykyä maalata autoihin kuvia. Viimein ostin sen kynäruiskun", Takarautio kertoo.

Vuotta myöhemmin tilaustöitä alkoi ilmaantua sen verran paljon, että Takarautio uskaltautui yrittäjäksi. Ensialkuun hän suunnitteli ja maalasi rekka- ja henkilöautojen koristemaalauksia. Hieman myöhemmin tulivat luontevasti mukaan muotokuvat ja seinämaalaukset. Vuosien varrella hän on koristellut myös lentokoneita, purjeveneitä ja helikopterin.

2000-luvun alussa Takarautio asui viitisen vuotta Fuengirolassa Etelä-Espanjassa tehden siellä auto- ja sisustusmaalauksia. Vaikka lämpimässä ilmastossa vietetty aika oli mielenkiintoista, urautuivat elämä ja työtilaisuudet lopulta melko yksipuolisiksi. Mieli paloi takaisin kotiseudulle, missä vuodenajat vaihtelevat mielekkäällä tavalla. Välimeren rannikon vuosilta kertyi kokemusta ja oppia sekä hienoja suhteita. Samalla jäi puseroon rutkasti itseluottamusta ja näkemystä.

Ennakkoluuloton asenne

Viime vuosina Takarautio on työskennellyt mitä erilaisimpien materiaalien parissa. Hän ei ollut juurikaan hitsannut alkaessaan tehdä mammuttia, mutta siitä huolimatta touhu tuntui luontevalta ja yksinkertaiselta. "Ei niissä ole ollut oikeastaan minkäänlaisia epäselvyyksiä. En tiedä, mistä ne tieto ja taito tulevat. Ei sillä materiaalilla tai työmenetelmällä ole väliä. Jos lasista pitää tehdä, niin kyllä lasiakin pystyy leikkaamaan ja muokkaamaan", itseoppinut taiteilija toteaa.

Silmänkääntäjä

Takarautio huijaa mielellään töillään näköaistia. Jokunen vuosi sitten Veikko Lesonen pestasi hänet maalaamaan Uuden Seurahuoneen viinisalin jykevän rautaisen palo-oven paremmin tunnelmaan sopivaksi. Takarautio loihti rautaoven näyttämään vanhalta puuovelta, jossa on takorautaa reunoilla. Kun palotarkastaja tuli katsomaan tilaa, hän totesi paikan olevan muuten kunnossa mutta huomautti oven olevan määräysten vastaisesti puuta. Kommentin kuultuaan Lesonen koputti ovea ja katsoi palotarkastajaa tyytyväisenä hymyillen.

Humoristinen tekijä

Projekti alkaa yleensä siitä, että asiakas antaa aiheen. Toteutukseen taiteilija saa useimmiten vapaat kädet. Yksi Takaraution tavaramerkeistä on hänen vallaton huumorintajunsa. Teoksissa huumori on kätketty usein pienenpieniin yksityiskohtiin, jotka huomaa vasta töitä tarkemmin silmäiltyään.

Kauttaaltaan puista perunalaatikkoa muistuttavaksi maalatussa rättisitikassa hiiri kurkistaa kulmasta ja leppäkertut parittelevat ja kittiläläisen jäteauton kylkeä koristavassa tunturimaisemassa lapinmies istuu nuotion ääressä, kun kolttatyttö pissaa lumihankeen kodan takana.

"Ensin luonnostelen työn ja esitän sen asiakkaalle. Työ elää ja kehittyy monin tavoin ideointi- ja työstövaiheessa, joten asiakas yllättyy aina positiivisesti", Takarautio sanoo.

Kalevan PETO-liite 31.7.2009 Mammuttujuttu pdf-muodossa